Psykologiset tutkimukset

Aikuisiän psykologiset tutkimukset sisältävät mm. työkyvyn, ajokyvyn ja uudelleen koulutusmahdollisuuden arviointia, muistitutkimuksia, neuropsykologisten erityishäiriöiden ja niiden vaikeusasteen arviointia erilaisiin aivosairauksiin liittyen sekä kuntoutusedellytysten arviointia.

Muistin vaikeudet ovat yleisiä ja suurin osa unohteluista ovat hyvänlaatuista hajamielisyyttä. Toimintakykyä haittaava ja itseä tai omaisia huolestuttava muistihäiriö on kuitenkin aina syytä selvittää, sillä unohtelu voi myös olla merkki vakavasta sairaudesta.

Psykologisen tutkimuksen avulla pyritään erottamaan normaaliin ikääntymiseen liittyvät muistin muutokset vakavammista muistihäiriöistä ja etenevistä muistisairauksista. Lisäksi tutkimusten perusteella on mahdollista selvittää neurologisten sairauksien vaikutuksia eri tiedonkäsittelytaitoihin, kuten muistin hahmotuskykyyn, toiminnan ohjaukseen, kielellisiin taitoihin sekä ajokykyyn.

Tutkimuksessa arvioidaan muistin lisäksi mm. päättelykykyä, havainnointia, kielellisiä ja motorisia toimintoja sekä tarkkaavaisuutta ja toimintojen sujuvuutta.
Tutkimukseen on hyvä varata aikaa 2-3 tuntia.

Tutkimus tehdään yleensä lääkärin lähetteen perusteella, jolloin potilas saa myös Kelan sairausvakuutuspalautuksen. Vakuutusyhtiöt ja työterveyshuolto saattavat myös korvata psykologisen tutkimuksen kustannukset osin tai kokonaisuudessaan.

Tutkimukseen tulisi ottaa mukaan mahdollisesti käytössä olevat lukulasit, kuulokoje sekä lähete tutkimukseen. Muutoin psykologiseen tutkimukseen ei tarvitse erityisesti valmistautua, esim. normaalit lääkkeet tulee ottaa. Runsasta alkoholinkäyttöä tutkimusta edeltävänä päivänä on kuitenkin syytä välttää.

Työkykyarvio

Mikäli henkilön voimavarat ja työn vaatimukset ovat ristiriidassa keskenään ja työ on tiedonkäsittelyn kannalta vaativaa, voi pienikin muutos esim. muistin toiminnassa haitata oleellisesti työssä jaksamista ja selviytymistä sekä lisätä virhealttiutta.

Psykologisen työkykyarvion avulla voi selvittää miten tiedonkäsittelykyky vaikuttaa työssä selviytymiseen ja siten ottaa kantaa mm. jäljellä olevaan työkykyyn, uudelleen kouluttautumisedellytyksiin sekä havaittujen häiriöiden aiheuttamaan haittaan.

Psykologi
Hanna Pyykönen